tiistai 19. tammikuuta 2016

Joskus...

Joskus se vaan pukkaa pintaan.
Ikävä. 
Välillä enemmän, välillä vähän vähemmän.
Usein iltaisin, rintaa puristaen, silmät kostuttaen...

Jouluaattona siskot ja veljet sytytti enkeli-siskolle kynttilät

Tämä laulu on vaan niin....


maanantai 18. tammikuuta 2016

"Se tunne kun..."

Oli se sitten oikeastaan mikä idea vaan josta innostut, aattelet että
"Tää on huikee idis!!!".
Et meinaa pöksyissäsi pysyä kun alat toteuttamaan ideaasi ja lopputulos onkin 
sitten jotain "PLÄÄH" tai "Mitä ihmettä mä tein???" 

Noh, niitähän sattuu juu.
Mutta tää mun tän päiväinen juttu, mitä tajusin että ei oo tääkään
menny kuten strömsössä, pisti kyllä jo naurattamaan :D

Jokainen jolla vähänkin peukalo vihertää, laittaa varmasti jonkinlaiset
kukkaset myös talveksi. Niin minäkin.
Callunoita piti saada ja havuja, tietenkin!
Niin ne on sitten nättejä yhdessä ja hyvä mieli :)
No eipä ollu enää tänään nättiä!


Oikein huikeen huonot kuvatkin, kun pimeessä kävin ne nappaamassa.

Rappusilla on vanha, ihana pärekori joka on täynnä callunoita ja havuja
ja LUNTA :D
Toinen "purkki" on todella kaunis, sellainen jalallinen ja kivinen, melko isokin 
jossa on myös callunoita ja havuja ja vieläkin enemmän LUNTA :D

Että niin on nättejä ja oikein rinta rottingilla voin niitä katsella 
ja taputtaa itseäni olalle että "Kyllä mää vaan oon niin hyvä emäntä!".

Näillä mennään ;)

-Mari-