tiistai 19. tammikuuta 2016

Joskus...

Joskus se vaan pukkaa pintaan.
Ikävä. 
Välillä enemmän, välillä vähän vähemmän.
Usein iltaisin, rintaa puristaen, silmät kostuttaen...

Jouluaattona siskot ja veljet sytytti enkeli-siskolle kynttilät

Tämä laulu on vaan niin....


maanantai 18. tammikuuta 2016

"Se tunne kun..."

Oli se sitten oikeastaan mikä idea vaan josta innostut, aattelet että
"Tää on huikee idis!!!".
Et meinaa pöksyissäsi pysyä kun alat toteuttamaan ideaasi ja lopputulos onkin 
sitten jotain "PLÄÄH" tai "Mitä ihmettä mä tein???" 

Noh, niitähän sattuu juu.
Mutta tää mun tän päiväinen juttu, mitä tajusin että ei oo tääkään
menny kuten strömsössä, pisti kyllä jo naurattamaan :D

Jokainen jolla vähänkin peukalo vihertää, laittaa varmasti jonkinlaiset
kukkaset myös talveksi. Niin minäkin.
Callunoita piti saada ja havuja, tietenkin!
Niin ne on sitten nättejä yhdessä ja hyvä mieli :)
No eipä ollu enää tänään nättiä!


Oikein huikeen huonot kuvatkin, kun pimeessä kävin ne nappaamassa.

Rappusilla on vanha, ihana pärekori joka on täynnä callunoita ja havuja
ja LUNTA :D
Toinen "purkki" on todella kaunis, sellainen jalallinen ja kivinen, melko isokin 
jossa on myös callunoita ja havuja ja vieläkin enemmän LUNTA :D

Että niin on nättejä ja oikein rinta rottingilla voin niitä katsella 
ja taputtaa itseäni olalle että "Kyllä mää vaan oon niin hyvä emäntä!".

Näillä mennään ;)

-Mari-

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Sitä minä vaan tulin sanomaan että...

Joulublogiimme alkaa tulla vihdoin ja viimein jonkin moista jouluista turinaa.
Ei ole oikein meinannut päästä jouluntunnelmaan kiinni tänä vuonna.
Enkä usko että lumenpuute on ollut se kovin vähäisin syy.

Jouluisia juttuja on kyllä tullut väsättyä jos jonkinlaista.
Ei niinkään itselle mutta muiden iloksi.



Olen siis ollut myyjäisissä myymässä :)

-Mari-


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Hiljaiselon syyllinen...

...on varmaankin ollut yksinkertaisesti väsymys.
Ja väsymyksen kautta laiskuus.

En pysty käsittämään mistä kummasta tämä väsymys tulee. 
Tuntuu että haukottelen pitkin päivää ja odotan vain iltaa että pääsisi nukkumaan.
Ja kun se hetki tulee että voisi nukahtaa, en saakaan millään unta.

Meidän arki on muuttunut sen verran että mies on työmatkoilla aina
maanantaista torstaihin. Tai tulee torstain ja perjantain välisenä yönä.
Itse olen ollut nyt pari viikkoa ti-to kerhotätinä aina aamupäivisin.
Mulla on pienet tytöt siellä mukana ja ainakin toistaiseksi on mennyt
ihan mukavasti.

No juu, voihan se olla että arjen muutoksetkin väsyttää mutta toisaalta taas....
Ei tää nyt ole kyllä yhtään sen erilaisempaa kuin viimeiset 15 vuottakaan.
Nämä ns. "yh-päivät" on mulle ihan tuttuja juttuja.


Kesä oli oikein antoisa kasvihuoneen ja kasvimaan puolesta.
Vielä on osa chileistä keräämättä ja porkkanoista myös.



Syyskukkasia laitoin tasan tämän yhden kipollisen verran.
Ne jää kuitenkin lumen alle joten en viitsinyt (enkä jaksanut)
laitella tänä vuonna tämän enempää.

Jonkin verran on tullut ommeltua syksyn aikana. Se jos mikä on kyllä 
niin terapeuttista hommaa! Viime viikkoina olen ommellut tulevia 
Joulumyyjäisiä varten. Vielä ois vajaa kuukausi ensimmäisiin myyjäsiin
ja paljon pitäisi saada vielä aikaiseksi.
Ompelut jää lähinnä viikonlopuille, mutta hyvä että edes silloin.

Niin että eipä tänne tämän ihmeellisempää kuulu, mutta
ajattelin tulla kuitenkin kertomaan että suurinpiirtein hengissä ollaan :D

Jospa tämä väsymys tästä väistyisi ja näin ollen tänne blogiinkin saisin
aikaiseksi enemmän tekstiä.

-Mari-